Kosto ystävän puolesta
Kooste tapahtuneesta:
Oli ollut kaunis kesäpäivä ja kaikilla oli ollut mukavaa. Yhtäkkiä kuitenkin tunnelman
pilasi jostain tuntemattomasta tullut luoti, joka osui Kustafiin. Vein hänet sairasmajalle,
mutta liian myöhään. Olin raivoissani ja halusin vain... kostaa!
Kosto ystävän puolesta [Edit]
Kihisin kiukkua! Ajatukseni olivat sekaiset. Pystyi melkein aistimaan miten höyry
pakkaantui korvieni väliin ja tuli korvista ulos. Vieressäni seisova tohtori kysyikin
olinko sairas. En ajatellut normaalisti, joten revin häneltä toisen käden irti.
Lähdin kävelemään ulos ja näytin voittamattomalta, raivokkaalta, terminaattorilta.
Totta se on. Tunnelma oli kuin suoraan jostain Terminaattori osa 2:sta. Ei puuttunut
kuin aurinkolasit. Hmmm... mieleeni tuli aurinkolasit, jotka annoin Kustafille
viime itsenäisyyspäivänä lahjaksi. Käännyin takaisin ja tutkin Kustafin taskut.
Tallella olivat. Laseista oli toinen linssi kylläkin rikki, mutta se loi vain lisää tunnelmaa.
Nyt ei puuttunut mitään. Kävelin siis poispäin majalta. Ajatukseni alkoivat selkeentyä.
Yläpuolellamme lenteli monen monituista lentokonetta. Ne olivat vihreitä.
Pommeja tippui jatkuvasti. Keitähän ne olivat? Soitin oitis viholisellemme ja kysyin
olivatko ne heidän. Ei ollut. Laskin hitaasti ja mietteiliäästi mustan, hieman pinttyneen
luurin takaisin paikalleen. Tarvitsin nyt tovin omaa aikaa, joten lähdin hieman kävelylle.
"Kyllä he hetken selviävät ilman minuakin", ajattelin. Tulin kukkulalle, jossa minun ja Kustafin oli
tapana käydä savukkeella. Mieli-savukemerkkimme oli Camel. Siitä muistui aina mieleen
yhteiset aikamme Sudanin muukalaislegioonassa.
Istuin eräälle kannolle, jossa oli homevaurio. Ei haitannut minua. Kun katsoin
vasemmalle näin koko leirini. Siellä oli mainio sota menossa. Näin kaikki
talot ja muut rakennukset. Leririmme oli pystytetty hylätyn kaupungin viereen.
Yhtäkkiä huomasin miten takamustani kutitti. Laitoin vasemman käteni sisään housuihini
vyötäröni kohdalta. Sitten venytin hieman Black Horse underwear -kalsareitani, että sain
kunnon liikkuma tilaa kädelle. Tajusin miten minusta oli tullut jo iso mies.
Takamuksessani oli karvoja, hikeä ja.... hmm... etana? Raapaisin muutaman kerran...
jo helpotti.
Kun taas katsoin oikealle näin... hirven? Iiks! Lähdin juoksemaan kohti leiriäni ja varoittamaan
muita. Halusin kertoa havainnostani alikorpraalille. Ai niin, hän oli kuollut. Pysähdyin
paikalleni. Kyykistyin maahan ja seurasin miten ruoho kasvoi. Ei se kasvanut. Nousin ylös
ja katsoin heinikkoon. Siellä oli joku mies mahallaan. Hänellä näytti olevan edessään
tarkkuuskivääri. Kävelin häntä kohti, mutta hän ei nähnyt minua, koska tulin takaa
päin. Voisiko tällä henkilöllä olla jotain tekemistä Kustafin kuolemaan? Hmm...
täytyy kysyä.
Kopautin häntä olalle ja kysyin mitä hän aikoi kiväärillään tehdä.
Hän sanoi ampuvansa sillä hirviä. En uskonut. Hän sanoi, että hänen lapsuudenhaaveensa
oli istua kameran edessä ja kertoa tarinoita viihtyisästi istuen tyynyjen päällä.
Istuin hetken hänen päällään ja syötin hänelle Kustafin aurinkolasit, joista hän
ei pitänyt joten kuoli. Terminaattori ei ollut enää muodissa. Haahaa! Mission Complete!
