Joulutarina
Tänään kerron teille tarinan itsestäni.
Oli vuosi -87 ja päivä 23.12. Olin kovin innoissani.
Olin toivonut joululahjaksi uutta sähköparistoa sekä hikipantaa. Verkka-asusteen merkki täytyi olla
Puma ja väri vihreä. Hikipannan väriksi toivoisin mustaa ja merkillä ei ollut väliä.
Kello oli 16.32.51. Aika kului kamalan hitaasti. Äiti puuhasteli keittiössä jouluaskareiden parissa.
Isä poltteli kellarissa piippua. Äiti oli oikein iloinen kun olin pihistänyt koulusta hieman limppua
joulupöytäämme. Oli minulla siivu kinkkuakin mutta isä söi sen. Siitäkös äiti pillastui ja
hääti isän kellariin. Siellä se on sitä lähtien asustanut. Joskus meillä oli ullakolla rottia mutta
ne syötiin viime jouluna.
Tuijotin mustakeltaista kelloa joka oli ripustettu eteisen ovemme yläpuolelle. Olimme saaneet sen
lahjaksi naapueiltamme. Naapurimme on kamalan rikkaita. Heillä on jalkalistat talossaan,
olohuone, jopa oma auto. Jotukut huhuavat että joillain täällä slummissa on... TELEVISIO!
Viime jouluna äitini sai raivokohtauksen kun olin mennyt ostamaan lehmään tarkoitetuilla
rahoilla taikapapuja. Olin varma että ne turvaisivat meille ikuisen vaurauden. Eivät toimineet.
Olen äitini mielestä kamala tuhlaaja. Taidan ollakin... Pari vuotta sitten sain synytmäpäivälahjaksi
kokonaiset kaksi kiiltävää markkaa. Isä käski käyttää ne viisaasti. Menin oitis ostamaan niillä
tuoreen vehnäsämpylän. Siitäkös vanhemmat pillastuivat, eivätkä tontutkaan tainneet kertoa hyviä
asioita minusta joulupukille, sillä en saanut lahoja sinä jouluna.
Äiti toi minulle höyryävän kuumaa vettä Don Martins mukissa ja käski olla läikyttämättä lattialle.
Ei siksi että latti kastuisi vaan koska vettä meillä oli niin vähän. Joskus isä uskalsi käydä kysymässä naapurista lisää. Naapurit vain nauroivat, mutta antoivat kuitenkin. Aivan kuin heillä olisi ollut sitä litrakaupalla. Olikohan? Ei, ei kukaan voinut olla niin rikas.
Mietin usein, oltiinkohan me köyhiä. Kun kysyin isältä, hän vastasi ettei olla. En usko.
Käyn eräänlaista koulua. Siellä on kaksi muuta oppilasta. Toinen on Shamir. Hän tulee
Pohjois-Irakista. Hän ei osaa puhua suomea. Kerran kysyin häneltä että vihasiko hänen
äitinsä sitä kun antoi semmosen nimen. Hän alkoi taputtaa.
Taitaa olla vammainen. Toinen on sitten Elias. Hän tulee Oulusta.
En tiedä missä se on. Hän on sokea. Meillä oli kerran siellä "koulussa" semmoinen tehtävä
että piti keksiä mitä ostaisi jos saisi miljoonan. Toivoin kilon perunoita.
Kello oli 17.00. Oli nukkumaanmenoaika. Äiti tuli peittelemään minut vihreällä Don Martins peitolla.
Hän puhalsi päreen sammuksiin ja lähti puhumaan isälle. En kuullut mitä he puhuivat.
Yritin nukkua mutta mielessäni pyöri kuudennen luokan opettajamme. Anna-Maaritin.
Hän oli 62-vuotias ja hauras kuin mikä. Hänellä oli kävelykeppi. Hän näytti aivan siltä, että
voisi sortua milloin tahansa. Löimme Eliaksen kanssa vetoa siitä että hän sortuisi jos häntä heittäisi kookospähkinällä. Kumpikaan ei uskaltanut heittää, joten näytin käsimerkeillä Shamirille
mitä pitäisi tehdä. Hän ei ymmärtänäyt asiassa mitään väärää joten heitti opettajaa kookospähkinällä
päähän. Pää irtosi ja Elias oli minulla viisi markkaa velkaa. Sitten juhlimme kotona ja ostimme porkkanoita.
Aamulla kävimme joulukirkossa. Oli hienoa kun oli aina joku paikka mihin pääsisi ilmaiseksi lämmittelemään. Aika kului nopeasti ja illalla meille tulikin ihka oikea joulupukki. Olimme koko suku koolla. Eli minä, isä, äiti ja ukki. Sain paketin ja niin sai isä ja äitikin. Ukki sai perunasäkin. Pukki oli lähtenyt niin aloimme avata pakettejamme. Ensin oli äidin vuoro. Hän sai kirjekuoren... tyhjän. Isä sai lyijykynän. Hän oli oikein tyytyväinen. Sitten oli minun vuoroni ja olin jännittynyt. Sain SÄHKÖPARISTON... käytetyn. Olin riemuissani, vaikka en hikipantaa saanutkaan. Ensi jouluna toivoisin kuminauhan jolloin voisin leikkiä jotain mielekästä.
Ukki ei ollut tyytyväinen lahjaansa joten asuti joulupukin varpaille. Pukki otti ukin silmän irti ja laittoi sen pöydälle. Pukki lähti takaisin korvatunturille ja tovotimme hänelle hyvää matkaa. Ukki kuoli joten söimme hänen perunansa. Isä pisti ukin silmän suuhun kun oli niin kova nälkä ja jano. Äiti löi isää kaulimella päähän ja isää sattui. Me söimme äidin kanssa ukin silmän ja korvan ketsupin kanssa ja loput säästimme seuraavaksi vuodeksi.
Se oli meidän joulu.
